Autiotalot pihapiireineen ovat kiehtoneet mieltäni jo pikkutytöstä saakka. Suomessa on uskomaton määrä hylättyjä , upeitakin taloja ja uskallanpa sanoa ettei kenenkään tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan mikäli mielii löytää aution rakennuksen.
Joka kerta autitalon pihapiiriin saapuessa en voi olla miettimättä talon ja sen asukkaiden historiaa. Pienet yksityiskohdat antavat vinkkiä talon ja sen asukkaiden elämäntavasta.
Tällä kertaa jokaisen talon ovi oli lukittuna joten emme päässeet sisään. Autiotaloretken huippuhetki on raollaan oleva ovi , joka johdattaa meidät sisää joskus jopa vuosisatojen takaiseen maailmaan.

Tämä talo oli tämänkertaisen autiotaloretkemme eittämätön helmi. Pihapiiriin saapuessa melkein henkeä salpasi tämän kauniin , upean talovanhuksen lumo.Emme voineet välttyä kysymykseltä miksi tämä kaunotar on jäänyt autioksi?

Rakkaudella valitut pitsiverhot.

Tämän rakennuksen ikää voi vain arvailla.
Huussi odottaa turhaa kävijää.
Tilataidetta.
Lintu on löytänyt hyvän pesäpaikan laudoitetusta ikkunasyvennyksestä.
Villiintyneet puutarhat marjapensaineen ja hedelmäpuineen ovat metsäneläinten paratiisi.
Upeat hirret .
Perinteinen kaunis rakennus.
Miksi käsine kurkkkii postiluukusta?

Pieni pirtti metsän siimeksessä.