Marraskuun kaamoksen keskellä kauniisti ja herkästi kukkivat kukat tuovat lohtua ja iloa elämäämme . Voi vain miettiä miksi ne haluavat kukkia juuri vuoden pimeimpänä aikana ja mistä ne ammentavat elinvoimansa? Erityistä hoitoa nämä kasvit eivät tarvi , melkeimpä päinvastoin. Vaikka usein kesän aikana unohdan kokonaan niiden olemassaolon , niin siitä huolimatta ne jaksavat ilahduttaa minua vuodesta toiseen.

Valkeiden kukkien lumo

Kaamoksen pelastus , kukkiva orgidea.
Joulukaktuksen saa parhaiten kukkimaan viemällä kasvin kesäksi ulos . Kesän aikana en antanut kukalle kertaakaan vettä , vaan se sai viettää kaikessa rauhassa kesän kesannolla. Sisään tuotuani olen saanut nauttia sen lumoavista kukista.
Jouluruusu yllätti minut taas kerran. Koko kesän se oli kukkamaassa piilossa kesäkukkien alla ja mitä löysinkään syystöiden yhteydessä , hennot nuput tervehtivät minua tänäkin vuonna. Lämmin syksy on ollut kasville sangen otollinen nuppujen kasvattamiseen.
Liisantyynyn kukat , pienet läpikuultavat helmet , on vaikea erottaa luonnossa saati kuvasta. Yksi herkkääkin herkempi kukka erottuu kuvan oikessa laidassa heti kukkapurkin reunan yläpuolelta.

Autiotalot pihapiireineen ovat kiehtoneet mieltäni jo pikkutytöstä saakka. Suomessa on uskomaton määrä hylättyjä , upeitakin taloja ja uskallanpa sanoa ettei kenenkään tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan mikäli mielii löytää aution rakennuksen.
Joka kerta autitalon pihapiiriin saapuessa en voi olla miettimättä talon ja sen asukkaiden historiaa. Pienet yksityiskohdat antavat vinkkiä talon ja sen asukkaiden elämäntavasta.
Tällä kertaa jokaisen talon ovi oli lukittuna joten emme päässeet sisään. Autiotaloretken huippuhetki on raollaan oleva ovi , joka johdattaa meidät sisää joskus jopa vuosisatojen takaiseen maailmaan.

Tämä talo oli tämänkertaisen autiotaloretkemme eittämätön helmi. Pihapiiriin saapuessa melkein henkeä salpasi tämän kauniin , upean talovanhuksen lumo.Emme voineet välttyä kysymykseltä miksi tämä kaunotar on jäänyt autioksi?

Rakkaudella valitut pitsiverhot.

Tämän rakennuksen ikää voi vain arvailla.
Huussi odottaa turhaa kävijää.
Tilataidetta.
Lintu on löytänyt hyvän pesäpaikan laudoitetusta ikkunasyvennyksestä.
Villiintyneet puutarhat marjapensaineen ja hedelmäpuineen ovat metsäneläinten paratiisi.
Upeat hirret .
Perinteinen kaunis rakennus.
Miksi käsine kurkkkii postiluukusta?

Pieni pirtti metsän siimeksessä.

Vuosien haaveeni kesähuoneesta on nyt nähnyt päivänvalon. Asian toteuttamiseen tuli uutta potkua rakennettuamme Nappi-koiralle tarhan varaston yhteyteen.
Leikin mielelläni ympäristöjen suhteen ja usein käy niin , että kuin ihmeen kautta saan , löydän tai keksin kuin tyhjästä tarvitsemani asiat.
Kesähuoneen rottinkikalusteen sain ystävältäni vaikken ollut kertonut hänelle kesähuonehankkeestani. Pöydän kanssa vähän pähkäilin koska sen lasikansi oli rikkoutunut. Istuin hetkeksi miettimään mistä löytäisin jontain pyöreää ja mieleeni tuli vanha padan kansi , joka oli odottanut monta vuosikymmentä uutta elämäänsä. Kaiken lisäksi se oli kooltaan aivan sopiva.
Kesähuoneen somisteena on myös paljon merenkulkuun liittyvää aineistoa, sillä sekä minun, että mieheni sukujen historiaan liittyy olennaisena osana merenkulku.

Ulkona vartioi pihakettumme seuranaan keisarinkruunut jotka onnistuvat yllättämään meidät joka vuosi yhä uusilla kasvupaikoilla.



Osa kesähuoneen seinistä on tapetoitu vanhoilla merikartoilla.



Vanha puulaatikko toimii lehtihyllynä ja pikkupöytänä.



Yksityiskohta seinällä.



Vanhan rottinkipöydän lasi oli rikkoutunut. Uusi pöydän kansi syntyi vanhasta nurinpäin käännetystä vesipadan kannesta.



Yleisnäkymää kesähuoneesta , taukotuvasta , Nappilasta...

Alakerran aula

Uusi apilataulu. Sähköistettävän pönttöuunin on Kerttu Raunela nikkaroinut kissanruokapurkeista.

Kissaperhe

Vierailessani Raumalla Mariannen ja Harmun luona ( FollowMe Dansing Queen ) piipahdimme myös SPR´n kirpputorilla. Marianne huomasi pikkuruisen kissaperheen joka sai uuden kodin Agneksen luota.
Olin aiemmin löytänyt , myös kirpputorilta , pikkuriikkisen puna-apila maalauksen , joka sopii kuin nakutettu Agneksen talon ala-aulaan.
Kaiken kaikkiaan nukkekotiharrastus voi olla erittäin kallis harrastus mikäli ostaa kaiken valmiina. Itseäni viehättää löytämisen ilo eli avoimin mielin kulkiessa voi milloin mistäkin löytää jotain edullista ja persoonallista nukkekotiin sopivaa.

Kissaperhe on tarkoituksella kuvattu puhuttelevan tekstin edessä.


Kissaperheen pesänä pieni rasian kansi.


Kodikas näkymä makuhuoneesta.Kissaperhe edullisesti kirpputorilta. Esillä olevasta kenkäparista maksoin melkoisesta....olivat niin ihanat!

Uskomaton joululahja

Jouluaaton aattona saimme museovirastolta kirjatun kirjeen jossa ilmoitettiin kiiteästä (=asumus )kivikautisesta muinaismuistojäännöksestä joka sijaitsee omistamallamme maalla vain noin 80m päärakennuksesta.Ensimmäiset esinelöydöt jotka ovat Helsingin kansallismuseossa on tehty jo 20-luvulla ja varsinainen asuinalue ja paikka rajattu 1966.Kohta on rauhoitettu muinaismuistolailla 1967 ja tarkastettu 2010 .
Kivikausi oli 8000-1500 eKr joten uskonette , että minulla on ollut paljon mietittävää tämän yllätyksen suhteen.Olin kyllä aiemmin tietoinen , että läheisestä suosta on löydetty 3500 vuotta vanha puinen reen osa.
Mietityttävää on myös se miksi asia ei ole aiemmin tullut tietoisuutteemme...Joka tapauksessa toivon , että kohdetta ryhdytään joskus tutkimaan paremmin ja luulempa löytäväni itseni pian jostain argeologian kurssilta.
Valokuvissa asuinalue on koko loiva rinne ja asumus suunilleen alueen keskellä.

Uskomaton joululahja